Laskurutiinihan on tärkein asia yo- ja pääsykokeissa. Aika monella se ei kuitenkaan ole hallinnassa - ei ainakaan millään tietoisella tasolla.
Olen tässä kirjoittanut itselleni laskurutiiniohjeita tämän päivän aikana. Tulin huomanneeksi, että kun tottuu kysymään kysymyksiä tietyistä asioista, niihin löytää vastaukset salamannopeasti. Kysymys "mitä fysiikan lakeja tässä tehtävässä tulee käyttää?" on joillekin itsestäänselvyys. Jotkut eivät välttämättä edes muista mitään fysiikan lakeja. Tässä oma esimerkkini luultavasti hyvästä laskurutiinista.
1. Mihin kurssiin tai kursseihin tehtävä liittyy? Tämän kysymyksen kysyy tietämättään lähes kaikki. Tietysti on tärkeä tietää, liittyykö tehtävä säteilyyn vai dynamiikkaan ym. Tällä kysymyksellä saa poissuljettua suurimman osan ratkaisutavoista.
2. Mitä arvoja tehtävässä on annettu? Merkkaa ne ylös. Tehtäväntekeminen helpottuu suunnattomasti, kun ei tarvitse kokoajan katsoa tehtäväpaperissa annettuja lukuja. Ne sekoittaa toisiinsa hyvinkin helposti.
3. Mitä taulukkokirjan arvoja tehtävässä tarvitsee? Merkkaa nekin ylös, ennenkuin rupeat tekemään tehtävää. Tämä kohta ei tietenkään sovi moneen tehtävään.
4. Mitä tehtävässä halutaan vastaukseksi? Tämäkin kannattaa merkitä ylös muiden arvojen jälkeen. Tarkistajat tykkäävät systemaattisuudesta.
5. Mitkä fysiikan lait liittyvät tehtävään? Newtonin lait, termodynamiikan lait, Keplerin lait, energian säilymislaki, ym. Nämä kannattaa koota yhteen. On hyvä muistaa, että mikäs se Newtonin III laki taas olikaan.
6. Kannattaako piirtää kuvaa? Yleensä dynamiikan tehtävissä on todella hyvä piirtää havainnoistava kuva ja laittaa siihen kaikki vaikuttavat voimat. Samoin kannattaa tehdä aina, jos tehtävä on vähänkin hankalan tuntuinen. Koetilanteessa tästä saa myös pisteitä.
7. Onko tehtävässä kaksiulotteisia voimia? Itselleni koituu aika paljon hankaluuksia juuri dynamiikasta. On hyvä laittaa hieman lisävaiheita juuri tällaisten tehtävien tekoon. Vektorien suunnat kannattaa muuttaa x- ja y-akselin suuntaisiksi (myös törmäyksissä). Trigonometrian perusteet olisi hyvä osata.
8. Mitä kaavoja tähän liittyy? Nämä on varsin hyvä merkitä ylös - myös itsestäänselvyydet, kuten G=mg tai Ek=(1/2)mv^2. Suosittelisin tekemään kaavakokoelman irtonaiselle A4-paperille. Kaavojen pyörittely on tässä vaiheessa varsin suotavaa.
9. Sijoitukset. Itse en koetilanteessa suosittele laskemaan mitään kovin pitkiä arvoja ennen aivan viimeistä vaihetta. Tässä saattaisi tulla pyöristysvirhe. Pitkät kaavat näyttävät hankalilta, mutta jos kaikki on merkitty ylös, ei sen pitäisi olla kovin hankalaa.
10. Minkä arvoa tehtävässä haettiinkaan? Itselleni ehkä vaikein kohta hankalissa tehtävissä. Joskus käy niin, että hakemasi arvo on keskellä monimutkaista kaavaa. Kannattaa vaihe kerrallaan koittaa päästä hyvään kaavaan. Kun luulet pääseväsi oikeaan kaavaan, kannattaa tätä vielä verrata alkuperäiseen kaavaan ottamalla tuntemattomien lukujen arvoksi 1.
11. Laskeminen ja vastauksenanto. Aika itsestäänselvyys.
12. Tarkistus! Tarkista tehtävä laittamalla vastaukseksi saatu arvo alkuperäiseen, pyörittelemättömään kaavaan. Ei pitäisi olla kovin vaikeaa.
Ei se loppujen lopuksi olekaan niin vaikeaa.
maanantai 23. toukokuuta 2011
torstai 19. toukokuuta 2011
Puuttuuko motivaatiota?
Itseopiskelu on usein aika hankalaa. Pitäisi itseään patistaa hommiin, eikä ulkoisia motivaatioita löydy - näillä siis tarkoitan esim. valmennuskurssin antamaa tahtia, jonka mukana pitäisi pysyä. Läksyt sun muut auttavat myös.
Eli miten toimit, jos on motivaation puutetta mutta Galenos pitäisi vain saada auki?
Yksinkertaisin tapa, ja aika hyvin toimiva, on vain aloittaa ennen kuin koet olevasi valmis. Sano itsellesi, että nyt teet pikkumäärän töitä - olkoon tämä vaikka yksi sivu Galenosta tai yksi hankala fysiikantehtävä. Eihän tuo nyt ole kamalan paljoa. Voit sen jälkeen lopettaa! Kuitenkin tulet varmaan huomaamaan, että kun pääsee alkuun, niin sitten kitka ei olekaan niin paha. Lepokitkavoimahan on aina paljon isompi kuin liukukitkavoima.
No, jos tämä ei toimi, sitten kannattaa miettiä, onko ihan oikeasti ansainnut tauon. Joskushan sitä vain tuntuu, että pitää se vapaapäivä pitää. Niin saa toki tehdä! Mieti saavutuksiasi viimeisen viikon aikana. Kuulostaako hyvältä? Pidä sitten vapaapäivä, mutta älä anna tämän venyä vapaaviikoksi.
Jos tahdot pitemmälle ajalle motivaatiota, suosittelen suunnittelemaan motivaatiosysteemin.
http://www.joesgoals.com/ - Tätä sivustoa hyödyntäen mieti, mitä kaikkea sinun oikeastaan tulisi tehdä. Muista, että määrä ei korvaa laatua! En suosittele tavoitteena 30 minuutin Galenoksenlukua. Siinä sitten saattaa jäädä tuijottamaan seinätapettia ja laskemaan niitä kierukoita. Ota sen sijaan tavoitteeksi vaikkapa kolmen sivun perinpohjainen lukeminen. Näin suosittelen myös laskuissa. Älä tee puolta tuntia tehtäviä. Tee se yo-tehtävä, joka on aivan perhanan hankala. Mieti myös opiskelun ulkopuolisten asioiden pisteyttämistä. Tämähän ei tietysti ole pakollista, jos ulkopuolinen elämä sujuu.
Pisteytyksen jälkeen aseta itsellesi aina pistemäärä, jonka jälkeen voit palkita itseäsi jollain tapaa. Vapaapäivä olisi varsin hyvä palkinto, vaikka sen pitäisi olla aika kallis. Voit tehdä listan mukavista asioista ja antaa jokaiselle hinnan.
Tällä sivulla on myös lokitoiminto. On todella kätevää pitää konkreettisesti kirjaa siitä, mitä kaikkea on saanut aikaan.
Eli miten toimit, jos on motivaation puutetta mutta Galenos pitäisi vain saada auki?
Yksinkertaisin tapa, ja aika hyvin toimiva, on vain aloittaa ennen kuin koet olevasi valmis. Sano itsellesi, että nyt teet pikkumäärän töitä - olkoon tämä vaikka yksi sivu Galenosta tai yksi hankala fysiikantehtävä. Eihän tuo nyt ole kamalan paljoa. Voit sen jälkeen lopettaa! Kuitenkin tulet varmaan huomaamaan, että kun pääsee alkuun, niin sitten kitka ei olekaan niin paha. Lepokitkavoimahan on aina paljon isompi kuin liukukitkavoima.
No, jos tämä ei toimi, sitten kannattaa miettiä, onko ihan oikeasti ansainnut tauon. Joskushan sitä vain tuntuu, että pitää se vapaapäivä pitää. Niin saa toki tehdä! Mieti saavutuksiasi viimeisen viikon aikana. Kuulostaako hyvältä? Pidä sitten vapaapäivä, mutta älä anna tämän venyä vapaaviikoksi.
Jos tahdot pitemmälle ajalle motivaatiota, suosittelen suunnittelemaan motivaatiosysteemin.
http://www.joesgoals.com/ - Tätä sivustoa hyödyntäen mieti, mitä kaikkea sinun oikeastaan tulisi tehdä. Muista, että määrä ei korvaa laatua! En suosittele tavoitteena 30 minuutin Galenoksenlukua. Siinä sitten saattaa jäädä tuijottamaan seinätapettia ja laskemaan niitä kierukoita. Ota sen sijaan tavoitteeksi vaikkapa kolmen sivun perinpohjainen lukeminen. Näin suosittelen myös laskuissa. Älä tee puolta tuntia tehtäviä. Tee se yo-tehtävä, joka on aivan perhanan hankala. Mieti myös opiskelun ulkopuolisten asioiden pisteyttämistä. Tämähän ei tietysti ole pakollista, jos ulkopuolinen elämä sujuu.
Pisteytyksen jälkeen aseta itsellesi aina pistemäärä, jonka jälkeen voit palkita itseäsi jollain tapaa. Vapaapäivä olisi varsin hyvä palkinto, vaikka sen pitäisi olla aika kallis. Voit tehdä listan mukavista asioista ja antaa jokaiselle hinnan.
Tällä sivulla on myös lokitoiminto. On todella kätevää pitää konkreettisesti kirjaa siitä, mitä kaikkea on saanut aikaan.
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Omien heikkouksien arviointi
Tänään sain fysiikan viidennen kurssin teorian valmiiksi. Edellisen kurssin tehtäviä laskiessani tajusin, että dynamiikka ei sujukaan niin hyvin, kuin luulin - vitoskurssin asioita en tietenkään siis kovin hyvin tajunnut.
Meillä kaikilla on omat heikkoutemme. Kuitenkin lääketieteen pääsykokeessa saattaa tulla jopa asioita, joita ei Galenoksessa käyty läpi. On siis hyvä osata lukion fysiikka ja kemia läpikotaisin, KE4:ää ja FY7:ää lukuunottamatta. Mitäs sitten, kun ei osaakaan? Itse suosittelisin muutaman erittäin hankalan tehtävän ottamista talteen, ja laittaa päämääräksi tehdä tehtävät käyttämättä minkäännäköisiä ulkoisia apuvälineitä. Hyviä päämäärätehtäviä ovat yo-tehtävät. Näitä löytyy netistä perin pohjin.
Kun päämäärä on asetettu, ei muuta kuin laskemaan! Tässä vaiheessa saa ja kannattaakin käyttää esimerkkejä. Suosittelen lämpimästi Tammen fysiikan kertaus- ja vastauskirjaa. Niitä saa kirjastosta lainattavaksi. Tehtävät ovat mukavasti luokiteltu - mukana on yo-tehtäviä sekä myös hieman helpompia perustehtäviä, joista on hyvä lähteä. Tietysti olisi paras, jos ei katsoisi niitä yksityiskohtaisia vastauksia - kannattaa yrittää ensin aina tehdä tehtävä ilman. Aseta itsellesi aikaraja. Jos et 10 minuutissa pääse asian ytimeen, anna itsellesi lupa katsoa esimerkkitehtävä ja opi sitten siitä.
Parempi se kuin tunnin käyttäminen tehtävään, josta et loppujen lopuksi tajua mitään. Itse olen vähän turhan jääräpäinen, mutta täytyy vain osata myöntää, että kaikkeahan ei automaattisesti osaa.
Meillä kaikilla on omat heikkoutemme. Kuitenkin lääketieteen pääsykokeessa saattaa tulla jopa asioita, joita ei Galenoksessa käyty läpi. On siis hyvä osata lukion fysiikka ja kemia läpikotaisin, KE4:ää ja FY7:ää lukuunottamatta. Mitäs sitten, kun ei osaakaan? Itse suosittelisin muutaman erittäin hankalan tehtävän ottamista talteen, ja laittaa päämääräksi tehdä tehtävät käyttämättä minkäännäköisiä ulkoisia apuvälineitä. Hyviä päämäärätehtäviä ovat yo-tehtävät. Näitä löytyy netistä perin pohjin.
Kun päämäärä on asetettu, ei muuta kuin laskemaan! Tässä vaiheessa saa ja kannattaakin käyttää esimerkkejä. Suosittelen lämpimästi Tammen fysiikan kertaus- ja vastauskirjaa. Niitä saa kirjastosta lainattavaksi. Tehtävät ovat mukavasti luokiteltu - mukana on yo-tehtäviä sekä myös hieman helpompia perustehtäviä, joista on hyvä lähteä. Tietysti olisi paras, jos ei katsoisi niitä yksityiskohtaisia vastauksia - kannattaa yrittää ensin aina tehdä tehtävä ilman. Aseta itsellesi aikaraja. Jos et 10 minuutissa pääse asian ytimeen, anna itsellesi lupa katsoa esimerkkitehtävä ja opi sitten siitä.
Parempi se kuin tunnin käyttäminen tehtävään, josta et loppujen lopuksi tajua mitään. Itse olen vähän turhan jääräpäinen, mutta täytyy vain osata myöntää, että kaikkeahan ei automaattisesti osaa.
tiistai 17. toukokuuta 2011
Tervehdys!
Tässä hieman taustatietoa itsestäni.
Olen 18-vuotias etälukiolainen, ensimmäistä kertaa pyrkimässä Helsingin yliopistoon lääketiedettä opiskelemaan vuonna 2012. Idea opiskella lääkäriksi tuli spontaanisti viime vuoden syksyllä, ja sen jälkeen en ole pystynyt harkitsemaankaan mitään muuta.
Itseopiskelu on erikoisen hyvin hallussani, ja aloitin tämän blogin jakaakseni tietoa. Toivottavasti siitä on jollekin hyötyä!
En ole vielä ollut yo-kirjoituksissa, vaan tarkoitus olisi kirjoittaa kemia ja fysiikka syksyllä - loput, eli lyhyt matematiikka, äidinkieli ja englanti, kirjoitan ensi vuoden keväällä.
Tällä hetkellä olen menossa fysiikan oppimäärää läpi hämmästyttävän nopealla tahdilla. Kurssi 5, eli Pyöriminen ja gravitaatio, on nyt meneillään. Tässä kuussa opettelen loput fysiikan teorioista (kurssit 5, 6 ja 8 - sähkömagnetismihan on käytännössä tarpeetonta), ensi kuussa aloitan kemian opettelun ja heinäkuussa avataan Galenos.
Opiskelutekniikkani on sellainen, että opiskelen ensin teorian - kurssin muistiinpanot yleensä mahtuvat kolmelle A4-arkille (muistiinpanoista myöhemmin lisää). Teoriaa opiskellessani tutkiskelen kirjan esimerkkejä varmistaen, että olen tajunnut kappaleen idean. Saatuani kurssin teoriat kirjoitettua ylös rupean tekemään siitä tehtäviä ja siirryn seuraavaan kurssiin.
Tehtävientekoni on mielestäni varsin omaperäistä. Lainasin kirjastosta joka ikisen fysiikankirjan, minkä vain sain käsiini. Näistä skannasin ja tulostin tehtävät ja niiden vastaukset. Leikkelin tehtäväpaperit osiin, jotta yhdessä osassa olisi maksimissaan kolme tehtävää, riippuen koosta. Sitten heitin tehtävälappuset isompaan koriin, josta otan arpomalla aina tehtäviä. Tehtäviä tehdessäni jaan tehtävät eri luokkiin - helpot/keskivaikeat sekä vaikeat tehtävät. Vaikeat tehtävät koitan aina tajuta jollain tapaa, ja tehdä ne muutaman päivän aina uudestaan. Tätä tehdessä tulee selvä progression tunne, sillä pikkuhiljaa vaikeiden tehtävien pino vähenee.
Tietysti tulen tekemään samoin kemian kanssa.
Olen 18-vuotias etälukiolainen, ensimmäistä kertaa pyrkimässä Helsingin yliopistoon lääketiedettä opiskelemaan vuonna 2012. Idea opiskella lääkäriksi tuli spontaanisti viime vuoden syksyllä, ja sen jälkeen en ole pystynyt harkitsemaankaan mitään muuta.
Itseopiskelu on erikoisen hyvin hallussani, ja aloitin tämän blogin jakaakseni tietoa. Toivottavasti siitä on jollekin hyötyä!
En ole vielä ollut yo-kirjoituksissa, vaan tarkoitus olisi kirjoittaa kemia ja fysiikka syksyllä - loput, eli lyhyt matematiikka, äidinkieli ja englanti, kirjoitan ensi vuoden keväällä.
Tällä hetkellä olen menossa fysiikan oppimäärää läpi hämmästyttävän nopealla tahdilla. Kurssi 5, eli Pyöriminen ja gravitaatio, on nyt meneillään. Tässä kuussa opettelen loput fysiikan teorioista (kurssit 5, 6 ja 8 - sähkömagnetismihan on käytännössä tarpeetonta), ensi kuussa aloitan kemian opettelun ja heinäkuussa avataan Galenos.
Opiskelutekniikkani on sellainen, että opiskelen ensin teorian - kurssin muistiinpanot yleensä mahtuvat kolmelle A4-arkille (muistiinpanoista myöhemmin lisää). Teoriaa opiskellessani tutkiskelen kirjan esimerkkejä varmistaen, että olen tajunnut kappaleen idean. Saatuani kurssin teoriat kirjoitettua ylös rupean tekemään siitä tehtäviä ja siirryn seuraavaan kurssiin.
Tehtävientekoni on mielestäni varsin omaperäistä. Lainasin kirjastosta joka ikisen fysiikankirjan, minkä vain sain käsiini. Näistä skannasin ja tulostin tehtävät ja niiden vastaukset. Leikkelin tehtäväpaperit osiin, jotta yhdessä osassa olisi maksimissaan kolme tehtävää, riippuen koosta. Sitten heitin tehtävälappuset isompaan koriin, josta otan arpomalla aina tehtäviä. Tehtäviä tehdessäni jaan tehtävät eri luokkiin - helpot/keskivaikeat sekä vaikeat tehtävät. Vaikeat tehtävät koitan aina tajuta jollain tapaa, ja tehdä ne muutaman päivän aina uudestaan. Tätä tehdessä tulee selvä progression tunne, sillä pikkuhiljaa vaikeiden tehtävien pino vähenee.
Tietysti tulen tekemään samoin kemian kanssa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)